Tehoa treenaamiseen

Tehoa treenaamiseen

TEHOA TREENAAMISEEN

Teksti: Lotta Vuorela 
Kuvat: Iris Kieme, Tero Mesiranta, Shutterstock

Tämän juttusarjan tarkoituksena on pureutua kiinni agilityohjaajan kuntoharjoittelun perusteisiin ja tuoda kasa harjoitevaihtoehtoja kaiken tasoisille agilityharrastajille. Juttusarjan ensimmäisessä osassa orientoidumme aiheeseen haastattelemalla kahta suomalaista huippuagilitaajaa, Niina-Liina Linnaa ja Jari Suomalaista, jotka myös kouluttavat aktiivisesti agilitya. He kertovat mielipiteensä kuinka merkityksellinen ohjaajan oma kunto on agilitysuorituksen kannalta. Jatkossa lehden jokaisessa numerossa on teemana agilitykunnolle merkityksellinen osa-alue, ja miten sitä voidaan kehittää ja treenata – myös ihan kotioloissa.


NIINA-LIINA LINNA

” Toivoisin agilityn kehittyvän osaksi huippu-urheilua”

Ammatikseen agilitya kouluttava Niina-Liina Linna pitää agilityohjaajan fyysistä kuntoa hyvinkin merkityksellisenä agilitysuorituksen kannalta.

– ”Erityisesti näen hyvän fyysisen kunnon merkityksen tärkeänä henkiselle suorituskyvylle, sillä hyvä fyysinen kunto lisää myös ohjaajan henkistä kapasiteettia ja erityisesti keskittymiskykyä. Pitkät kisapäivät tuovat omat haasteensa jaksamiselle, ja hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan vielä sen päivän viimeisenkin startin.”

Niina-Liina Linnalla onkin vahva kokemustausta nimenomaan kilpailemisesta huipulla: Suomen mestaruus, MM-kilpailuiden 5. sija, kansainvälinen kisakokemus sekä lukuisat kansallisten kisojen voitot ovat koulineet Linnasta vahvan kilpailijan, joka tunnetaan radoilla vikkelistä jaloistaan.

– “Fyysisistä ominaisuuksista koen merkityksellisemmiksi nopeuden sekä reaktiokyvyn. Agilityssa ei tarvitse olla missään maratonkunnossa selvitäkseen suorituksesta, mutta täytyisihän jokaisen kunnon olla kuitenkin sen verran hyvä, että selviytyy tuosta 40 sekuntia kestävästä, nopeasta suorituksesta ongelmitta. Ja täytyy muistaa, että harjoituksissa toistoja tulee kilpailutilannetta huomattavasti enemmän, jolloin ohjaajan fyysinen kunto vaikuttaa suoraan siihen, miten tehokkaita harjoituksia voi koiran kanssa tehdä”, summaa Linna agilityn fyysisiä vaatimuksia.

– “Yksittäisenä ominaisuutena pidän ehdottoman tärkeänä myös keskivartalon lihasten – vatsa- ja selkälihasten – kuntoa, sillä niiden toimintakyky vaikuttaa ratkaisevasti siihen miten juoksuliike pysyy kovassakin vauhdissa kasassa.”, mainitsee Linna, jolla itsellään on urheilullinen tausta yleisurheilun parista.

Niina-Liina pitää omasta kunnostaan huolta saliharjoittelun sekä erilaisten vetoharjoitusten avulla.

– “Salilla käydessä keskityn lähinnä jalkojen ja keskivartalon voimaharjoitteluun, ja vetoharjoituksia teen samalla kun lenkkeilen koirien kanssa. Juoksu- ja koordinaatioharjoituksia on helppo sen sijaan tehdä vaikka omalla pihalla”, tarkentaa Linna harjoittelunsa sisältöjä. Niina-Liina on myös pidetty kouluttaja, joka kouluttaa täysipäiväisesti lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta tilauksesta myös muualla Suomessa. Kouluttaessaan hän pyrkii ottamaan ohjaajan fyysisten ominaisuuksien kehittämisenkin huomioon, mutta toteaa, että harjoittelua suunnitellessa voisi tätäkin osa-aluetta huomioida huomattavasti enemmän.

“En varsinaisesti tuputa kuntoharjoitteluohjeita koulutettaville, mutta pyydettäessä pyrin toki auttamaan, jos treenivinkkejä joku kaipaa. Harjoituksissa pyrin siihen, että jokainen puristaisi itsestään kaiken ulos liikkumisenkin osalta, ja että treenit vedetään aina täysillä loppuun saakka, vaikka välillä tuntuisikin, että väsyttää”.

Kansainvälisellä huipulla Linna näkee fyysisten ominaisuuksien ja vaatimusten merkityksen korostuvan.

– “Ainakin maksi-luokassa – josta itselläni on eniten kokemusta – näen ohjaajan fyysisten ominaisuuksien korostuvan mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan; kaikki maailman kärkikymmenikössä kilpailevien koirien ohjaajat ovat hyviä liikkumaan ja uskon, että tämä tulee varmasti vielä korostumaan tulevaisuudessa. Toivoisin muutenkin, että agility kehittyisi osaksi huippu-urheilua ja vaatimuksetkin olisivat sen mukaisia. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö agility silti säilyisi kaikenlaisten ja -tasoisten koirien harrastuksena – nämä kaksi puoltahan eivät sulje toisiaan koskaan pois!”, avaa Linna ajatuksiaan huippuagilitysta.

 

JARI SUOMALAINEN

“Agilityssa huippusijat ratkaistaan ohjaajan fyysisen suorituskyvyn perusteella”

Maamme ehdoton agilityn kärkinimi lienee tällä hetkellä Jari Suomalainen, jonka arvokisamenestys maailmalla useampana vuonna on tuonut onnistumisen huumaa koko suomalaiselle agilitykansalle. Jarin menestys on todiste myös siitä, että maailman huipulla voi pysyä vuodesta toiseen.Jarin oma ohjaustyyli perustuu pitkälti ohjaajan nopeaan ja tehokkaaseen liikkumiseen, ja Jarin mielestä ohjaajan fyysinen kunto onkin merkittävässä roolissa, kun tehdään huipputuloksia.

– “Maailmanmestaruuskilpailuissa kärkikoirakoiden hiuksenhienot erot syntyvät nimenomaan siitä, miten nopeastiohjaaja pystyy radalla liikkumaan ja millainen hänen omafyysinen suorituskykynsä on”, kuvailee Jari huippuagilityn vaatimuksia.

Jari pitää omasta kunnostaan pääosin huolta pelaamalla säännöllisesti sulkapalloa sekä suunnittelemalla omat harjoituksensa riittävän tehokkaiksi.

– “Treenaan yleensä kisaratoja haastavampia ja pidempiä ratoja, jolloin harjoitukset ovat fyysisestikin melko rankkoja – seuraavana päivänä on yleensä jalat hieman kipeätharjoitusten jäljiltä, joten lasken agilitytreenit myös yhdeksi viikon fysiikkaharjoituksista.”

Arvokilpailuiden lähestyessä Jari lisää fysiikkaharjoituksiinsa myös vetoharjoitukset, joita hän yleensä toteuttaa koiralenkkien lomassa.

– “Yksittäisistä ominaisuuksista lähtö- ja reaktionopeus ovat ne tärkeimmät. Tätä ominaisuutta pyrin ylläpitämään ja tehostamaan erityisesti ennen arvokisoja lisäämällä ohjelmaan vetoharjoituksia. Yleensä spurttaantäydellä vauhdilla noin 80 metrin matkan joko tasamaalla tai ylämäkeen ja palauttelen vedon jälkeen noin minuutin verran. Toistoja teen kahdeksasta kymmeneen.”

Kouluttajana Jari tunnetaan vauhdikkaista ja ohjaajan liikettä vaativista radoistaan.
– “Pyrin kouluttajana tuomaan harjoituksiin mahdollisimman paljon liikettä ja ohjaajan omaa liikkumista. Samaa lopputulostahan ei toki voi kaikilta vaatia, mutta liikkuminen on kuitenkin osa agilitya, ja sitä tulisiharjoituksissakin harjoitella riittävästi. ”

Tulevaisuuden agilityn Jari näkee entistä fyysisempänä ja hän uskoo, että harrastajamäärien kasvaessa huipullakin erot fyysisessä suorituskyvyssä tulevat korostumaan, sillä massasta erottuvat helpommin ne nopeat ja taitavat ohjaajat.

Vastaa