Saimme palautetta ensimmäisestä lehdestämme runsaasti. Kirjallisesti ja suullisesti.

ISO kiitos kaikille palautteen antajille!

Olisin huolestunut, ellei palautetta olisi tullut ollenkaan. Se olisi ollut merkki, että lehtemme olisi ollut yhdentekevä. Palautteet olivat suurilta linjoiltaan erittäin positiivisia. Lehti on tullut tarpeeseen ja osumia tuli enemmän kuin huteja. Itse lehden sisällöstä saimme pelkästään kehuja, mutta ulkoasun ja taiton suhteen saimme erittäin kriittistä palautetta – ihan odotetusti. Tosin saimme taitosta kehujakin, joten ei nyt menty ihan metsäänkään.


Koko homma lähti siitä, että emme halunneet lehdestä pliisua.

Teoriassa havittelimme, että lehteä oikeasti luetaan ajatuksella. Monesti sarjatuotannolla tehdyt lehdet ja jutut eivät eroa toisistaan millään tavalla ja samalla lehti on helppo selata ja unohtaa. Se, miten onnistuimme on taas toinen juttu. Itsekin katsoessani valmista lehteä, havahduin että joidenkin juttujen taitossa mentiin hieman ohi alan standardien. Lukunautintojen kustannuksella joissakin tapauksissa.

Seuraavassa vastauksiani niihin kriittisiin seikkoihin, mihin sain kommentteja ja ohjeita. Rautalankaakin ohjeistuksessa oli käytetty, kiitos siitä 🙂

Sekava taitto (palstojen määrä vaihteli, 1/2/3 palstaa, kuvat liian lähellä tekstiä, tehokeinoja liikaa joissakin jutuissa):
– Otin tietoisen riskin taiton suhteen. Tein ekaa kertaa aikakauslehteä ja luonteelleni tyypillisesti halusin tehdä sen itse. Lehti hakee vähän uomiaan ja testailin eri ulkoasuja: jotkut toimii, jotkut taas ei. Jatkossa otamme selkeämmän ja yhdenmukaisemman linjan. Toki ylläreitäkin tulee olemaan. Pyrimme pääsääntöisesti kahden palstan käyttöön. Ja kuten sanoitkin, yhden palstan tapa toimii joskus. Esim. Jennyn jutun kuvasarjat eivät sopineet mielestäni järkevästi ja otin 3 palstan lähestymistavan heti kakkossivulle kuvien pienuuden takia. Seuraavalla sivulla palasin sitten hieman leveämpään.
– Kuvien ja tekstin väleistä/ilmavuudesta samaa mieltä. Tuli liian tiivis. Oppimisprosessi.
– Daisyn juttu olikin hieman erikoinen, en aluksi tykännyt ulkomuodosta, fonttikin häiritsi. Nyt jollain tapaa pidän siitä, vaikkei se “perinteinen” olekaan. Jatkossa sitä tuskin tehdään tuolla tavalla. Joidenkin mielestä se oli hauska. Fontti on kieltämättä kyseenalainen.

Pääkirjoitus (taustaväri ja fontti):
– Siinä kävi hama. Taustalle piti jäädä haalea kuvio, erittäin haalea, mutta näin kävi. Vedoksestakaan en asiaa havainnut. Jatkossa valkoiselle tai erittäin hienotunteisesti taustakuvaa käyttäen. Fontistakin ehkä isompi.

Juttujen aloitukset (aukeama vs. oikea sivu):
– Meille tuli sivumäärä täyteen ja hieman jouduimme säätämään, että jutut sopivat lehteen. Pari juttua meni siten hieman erilailla kuin suunnittelimme.

Isot fontit joissakin kohdissa:
– Oppimisprosessi tuonkin kohdalla. Kiire näkyi hieman noissa.

Kriittinen ja korjaava palaute on tärkeää lehden kehityksen kannalta. Kuten agilitykoulutuksessakin.

Kehujakin tuli vuolaasti. Tässäpä näistä osa (kommenttini kehun alla):

“Kuvamateriaali ensiluokkaisia. Siitä iso plus!”– Valokuvien kanssa jännitin eniten. Muutama värimäärittely olisi voinyt mennä hienommin, mutta siihen auttanee näyttöjen kalibrointi.

“Lehti: Kiitos siitä, se oli erittäin mielenkiintoista luettavaa”– Niin meidänkin mielestä. Seuraavassa lehdessä jatketaan ja (uskallanko sanoa) vielä monipuolisemmin.

“Samun haastattelu ja erityisesti treenit, vielä isompi plus. Sormet syyhyävät torstai-iltaa kun pääsee kokeilemaan ja testaamaan harjoituksia.”– Hyvästä matskusta on ilo tehdä juttua.

“erittäin positiivinen fiilis lehdestä”– Sama tunne meilläkin. Näitä tuli PALJON 🙂

“Loppuun kiitos kuitenkin asiallisesta ja mielenkiintoisesta lehdestä!”
– Kiitos!

“Selkeät kokonaisuudet”

“Ei tullut ahmittua koko lehteä kerralla, pitää pureskella ja nauttia”

“Kiitoksia älyttömän hyvästä lehdestä! Hieno kokonaisuus ja sisältö oli kohdallaan.”

“oli kyllä mielenkiintoisia juttuja lehdessä, paljon luettavaa ja vieläpä asiaa”

jne.jne….

Lopuksi vielä kommentti keskustelupalstalta: “Kaikenkaikkiaan hatunnoston arvoinen suoritus! Tätä on Suomen agility kaivannut!”. Kiitos “Noora” :).

Näillä eväillä on hienoa jatkaa lehden tekoa. Seuraavan lehden tarkempi sisältö varmentuu lähiviikkoina. Luonnollisesti osa ensimmäisen lehden sarjoista jatkuu, mutta myös uusia aihepiirejä tulee mukaan.

Ps. Ellei sinulle tule vielä omaa lehteä, niin tutustu sen sisältöön tästä ja voit tilata lehden itsellesi täältä. Tilauksen alkavat vielä numerosta 1, ellet tilauksessasi toisin mainitse. Irtonumeroita on myös tarjolla kaupassamme.

5 thoughts on “Palautetta lehdestä 1/2011

  1. Hieno lehti kerrassaan, kiitos! =)

    Minäkin toivoisin lehteen juttua erilaisista ohjaustekniikoista sekä kontaktieste koulutuksesta, niiden harjoittamisesta ja niissä mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin ratkaisukeinoja.

  2. Itse pidin lehden taitosta ja muutenkin ulkoasusta paljon! Kuvat olivat mahtavia, todella laadukkaita ja hyvin juttuihin sopivia. Mun lempiartikkeli oli varmaan just se henkilöhaastattelu! Oli oikein inspiroivaa lukea miten Samu tsemppaa itseään kisoihin, tavoitteena olla paras amatööri 😀 Tämän otan itsekin käyttöön! Toivottavasti lehden ulkoasu ei kamalasti nyt muutu pliisummaksi vain koska jotkut narisijat ovat niin tottuneet siihen yhteen ja samaan eivätkä voi ymmärtää mitään erilaista…

    Juttujen puolesta toivoisin paljon havainnollistavia esimerkkejä! Jossain artikkelissa puhuttiin ohjaajan harjoituksista, mutta jutun tueksi olisi voinut ottaa esimerkin erilaisista harjoituksista joita voi tehdä, kuinka paljon, kuinka usein jne. Jaksottaminen oli toinen hyvin mielenkiintoinen artikkeli jossa oli annettu esimerkit tarpeeksi selkeästi. Toivon tulevaisuudessa paljon juttuja agilitykoiran lihashuollosta (esim. nyt on niin paljon eri hoitomuotoja kuten urheilukoirahierontaa, fyssaria, osteopatiaa, akupunktiota, vesijumppaa jne. niin meinaa ihan mennä sekaisin. Voisi tehdä vaikka näistä artikkelia, verrata hintoja, mihin eri ongelmiin mitäkin voisi käyttää, miten hoidot kannattaisi jaksottaa kisakaudella jne.), nimenomaan agilitya tukevien temppujen opettamisesta (Jenny artikkelissaan niitä hieman sivusikin), kisakoiran ruokinnasta, lämmittelystä/jäähdyttelystä/venyttelystä (jälleen selvin esimerkkitapauksin). Olisi myös todella mielenkiintoista jos saisit jonkun ns. gurun pitämään treenipäiväkirjaa (kuinka usein treenaa, mitä treenasi, mitkä tavoitteet oli, ongelmat, miten ratkottiin jne.). Toivottavasti myös agi.fi lehdessä on laajat kisaraportit kaikista arvokisoista, joissa voitaisiin koiramme-lehteä syvällisemmin pohtia juttuja.

    Mutta hyvällä mallilla oltiin jo tuon ekan lehden kanssa, olin ihan mykistynyt kun sain sen käsiini ja vein sen heti treenikentälle kaikille näytille 🙂

  3. Henkilöhaastattelut olivat melko tylsiä. Ne eivät sinällään tuoneet mitään uutta agilityn harrastamiseen. Lisäksi maininnat "agi.fi:n sponsoroima" ei herättänyt mielikuvaa tasokkaasta aikakausilehdestä. Fysiikkajutussa olisi toivonut huomattavasti syvenpää alkuavausta kuin kahden henkilön hyvin lyhyet mielipiteen.

    Tuntui että lehti jäi vähän pliisuksi, oli värikkäitä kuvia ja sekavaa taittoa, mutta enemmän olisi saanut olla asiaa.

  4. Hyviä ehdotuksia, joista osaa on toivottu aiemminkin. Saatetaan saada noista osa jo seuraavaan lehteen ja osa onkin jutuissa jo mukana.

    Pulmakulma onkin hyvä idea. Toimisi niin lehtijuttuna kuin ehkä netissäkin. Tuota pitääkin kehitellä.

  5. Mä toivoisin ohjaustekniikoista juttua, ja käytännön esimerkkejä miten/millaisissa paikoissa kannattaa niitä hyödyntää radalla, ja mitkä ovat yleisimmät ongelmat niiden käytössä. Tässäkin voisi olla valmiita ratapohjia apuna. Kauemmin harrastaneille nämä ovat varmaan liiankin tuttua, mutta meille myöhemmin aloittaneille tervetullut lisä.

    Lisäksi joku pulmakulma voisi myös olla hyvä mihin ihmiset voisi lähettää lyhyitä, lehden puitteissa käsiteltävissä olevia ongelmiaa agilityn jollakin osalueella. Esim. irtoamisongelmat, vinkkejä pujotteluun tai kontakteille yms. Ja myös paljon toivoisin juttuja ohjaajan omasta liikkuvuudesta, kehonhallinasta ja siitä, miten voi kehittää omaa rytmitystään ja liikettään radalla.
    Mutta hyvin tyytyväinen olin ensimmäiseenkin numeroon!

Vastaa