Aloitetaan matka tästä


Taannoin videobloggasin siitä, että kerron jatkossa (silloin) nuoren uroksemme matkasta kohti agilitykisakenttiä. Olen siitä päivästä lähtien kuvannut suuren osan treeneistämme, mutta kovinkaan montaa kollaasia en asiasta ole saanut aikaiseksi. Niistä osaa on päässyt nauttimaan Facebook-kaverini ja se harva joukko, joka on tilannut YouTube– ja Vimeo-kanaviani tai seurannut viestejäni Google+:ssa. Myös agi.fi:n Facebook-sivulla on ollut jotain videoita.

Jotain olen laittanut myös tähän blogiin, mutta osa niistä hävisi bittitaivaaseen elokuussa sivuston kaatuessa ja tietojen hävitessä.


Uroksemme, bordercollie Witzin, matka agilitykentille on edennyt hitaasti ja varmasti. Olen vain epäröinyt näyttää omia treenejämme. Entä jos/kun en osaakaan? Mitä tuokin nyt oikein tekee? Ei noin kuulu tehdä! Onpa kaveri epätoivoinen räpeltäjä!

Olen itse seurannut monien harjoittelua blogeista ja Youtubesta. Se on erittäin antoisaa ja osa näyttää senkin, ettei mennyt ihan putkeen. Miksi häpeäisin virheitä? Omien puutteiden – siis niiden joista olen tietoinen – näyttäminen on minullekin kova paikka ja siinä yksi syy epäröintiin.

Hienointahan olisi näyttää, että kaikki sujuu kuin rasvattu. Kuitenkin luokittelen itseni tavalliseksi agilitytallaajaksi ohjaamisen ja koiran kouluttamisen suhteen. Toivottavasti se ei tullut kenellekään yllätyksenä :). Ammattilaisagilitaajat ovat erikseen.

Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi Suomen ja maailman huipulle. Ei todellakaan. Kyse on vaan reaaliteeteista. Meistä tulee hyviä tai sitten ei. Parhaamme yritämme koirakkona ja ehkä jonain vuonna yhteistyömme kruunautuu realistisesti asetettuun tavoitteeseen.

Mikä se tavoite voisi olla?

Nyt se on tämä:
Tavoitteenamme on aloittaa kisaura tämän vuoden puolella, ehkä Seinäjoella joulukuun alussa. Epävirallisissa kisoissa starttaamme varmasti kuluvana vuonna.

Missä mennään ja millä metodeilla harjoittelemme?

  • Kontakteilla (A-este ja puomi) olemme harjoitelleet juoksukontakteja. Kontrolli esteen jälkeen on vielä hakusessa ja olen tässä jo päättänyt, että pysäytyskontakti tulee kuvioihin jossain vaiheessa juoksukontaktin lisäksi. Keinu on kesken.
  • Rata- ja ohjausharjoittelu on jatkuva prosessi ja isoin homma on opettaa minulle ohjausta. Olen jo vanha, kankea ja tyyli on hieman mitä sattuu.
  • Kepit olemme treenanneet melkein puhtaasti 2×2-systeemillä. Melkein puhtaasti tarkoittaa sitä, että yhdessä vaiheessa otimme verkot esiin toviksi ja ne kävivät harjoitusohjelmassa auttamassa jumiin jääneitä harjoitteita.
  • Hyppytekniikkaharjoituksia olemme tehneet enemmän kuin edellisillä koirillamme, mutta vähemmän kuin olisi tarpeen. Harjoittelemme kerran viikossa ohjatussa ryhmässä ja joskus käymme omatoimisesti treenamassa.

Paljon hommaa on vielä edessä, että voisimme asettaa korkeammalle tähtääviä tavoitteita.

Itse olen hyvinkin kilpailuhenkinen ja sen kurissa pitäminen vaatii minulta paljon työtä harjoitellessamme. Varsinkin silloin, kun harjoitteet eivät mene niin kuin pitäisi.

Päätyöni on kuitenkin agi.fi. Lehden tekeminen ja web-sivujen kehittäminen. Lehden startti tänä vuonna on vienyt mehuja kaikelta muulta ja sen välillä huomaa niin agi.fi-sivuilla kuin lehdessäkin.

Uuden oppiminen on raskasta, mutta sitäkin antoisampaa.

Blogiin pyrin jatkossa kirjoittamaan usein. Joskun pitempiä juttuja, joskus lyhyitä pätkiä. Asiasta ja asian vierestä. Harjoittelumme edistyminen ja siihen liittyvien asioiden pohdiskelua on mukana jatkossa enemmän.

– Tero Mesiranta,
joka kirjoitti tämän viestin hotellissa (Rochester, USA) ollessaan reissussa. Pieni irtautuminen vapauttaa ajatuksia. Suosittelen.